Tästä koiruustelu alkoi..

Koiruustelumme alkoi vuonna 1999. Edellisen suhteeni päätyttyä eroon, ostin oman asunnon ja tapasin Markon. Markon kotona oli aikaisemmin ollut tipsu ja saksanpaimenkoira joten tipsu oli Markolle ennestään tuttu rotu. Markon äiti houkutteli Markon ostamaan itselleen Aman, josta tuli siis koiralamme alku. Jo samana vuonna myin oman asuntoni ja muutin Markon luo , liityin siis laumaan. Vuonna 2000 muutimme suurempaan asuntoon, joka tarkoitti siis sitä että joukkoomme mahtuisi lisää koiria. Halusin oman koiran, koska Amahan oli Markon koira, vaikka nykyisin onkin Riikan koira. Niinpä joukkoomme muutti Voitto, joka sai nimensä silloisen tv-ohjelma "Voitto kotiin" mukaan. Haimme siis voiton kotiin.

Vuonna 2002 suunnittelimme että vaihdamme farmari automme tavalliseen perhemalliin. Olimme jo katsoneet sopivan auton, ja olimme sopineet päivän jolloin menisimme autot vaihtamaan, mutta Aino-Inkeri muutti suunnitelmamme. Hän tarjosi meille tipsupentua, ja kolmen koiran kanssa emme ikinä tulisi mahtumaan muuta kuin farmariin, niinpä autonvaihto sai jäädä, ja sovimme menevämme katsomaan tuota meille tarjottua Olli poikaa. Valkoinen karvapallo hurmasi meidät, ja niin Otto muutti meille.

Vuoden 2003 keväällä meille tuli omakotitalokuume. Niinpä sitten muutimme Alapitkälle josta löytyi meille sopiva talo. Koska taas saimme lisää tilaa, ajattelimme että laumamme voi taas kasvaa. Vuoden 2004 alkukesästä haimme jälleen Kajaanista Aino-Inkeriltä uuden tipsu-pojan perheeseemme. Koiralle tuli nimeksi Toivo, ajatuksena että hän olisi perheemme viimeinen toivo, ja laumamme olisi nyt täysi.

Mutta niin se vain on, että tipsut vetävät toisia puoleensa. Laumamme kasvoi jälleen uudella suloisella tipsupojalla, Sulolla.

Keväällä 2005 menimme yhdessä Kanasen Anna-Liisan kanssa kasvattajakurssille, jonka saimmekin vaivatta läpi. Niinpä mielessä alkoi liikkua ajatus oman kennelin perustamisesta. Loppuvuodesta laitoin paperin menemään ja vuoden 2006 alussa myönnettiin kennel nimi Finriikan, rakkaan esikoistyttäreni Riikan mukaan.

Siitä alkoi sitten oman kantanartun odottaminen ja etsiminen. Tammikuussa 2006 ajoimme Kajaaniin Bellezza's kenneliin (jälleen kerran!) katsomaan pentuetta, jossa oli kaksi narttu pentua. Tarkoituksena oli, että valitsisin näistä tulevan kantanarttuni, mutta toisin kävi. Aino-Inkerin luona ollessamme kantelin sylissäni lähes 6kk ikäistä Ella-vauvaa. Vuosia aikaisemmin olin nähnyt Ellan äidin näyttelykehässä (Solwa-Dalen's Minin) ja silloin ajattelin, että minäkin haluan jonakin päivänä tuollaisen koiran! Ja kuinka ollakaan, Ella oli juuri Minin tytär. Aino-Inkerikin huomasi ihailuni heidän "iltatähteen" ja kysäisi sitten ohimennen, että haluaisinko Ellan. Ja vastaus oli selvä kyllä. Ellasta luopuminen oli Aino-Inkerille ja Matille kova paikka, niin kiintyneitä he olivat Ellaan. Muutamat itkut siitä taisi seurata mutta elämä jatkui. Ella sai hyvän ja luotettavan kodin.

Kesällä 2006 alkoikin sitten talokuume. Halusimme pois Alapitkältä, paikkaan jossa naapurit eivät olisi näköetäisyydellä ja koirille olisi riittävästi tilaa olemiseen ja liikkumiseen. Koska sopivaa taloa ei löytynyt valmiina, ostimme tontin ja rakensimme uuden kodin. Syksy ja talvi kuluikin rakentaessa ja viihtyisässä "yksiössämme". Se olikin mukava kokemus viiden koiran kanssa!

Keväällä 2007 tutkiskelin aikani kuluksi toisten tipsukasvattajien kotisivuja ja silmiini sattui Mäntykartanon kennelin pentue ilmoitus. Oli syntynyt neljä urosta, kolme mustaa ja yksi hopeasoopeli. Soitto Paulalle ja tiedustelu olisivatko pennut varattuja. Pennut olivat kaikki varattuja mutta päätin siitä huolimatta käydä katsomassa pentuja. Eikä ajomatka Lestijärvelle ollut turha. Yhdestä mustasta pennusta ei ollut tullut varaus vahvistusta, joten minä menin ja varasin sen itselleni! Näin laumaamme liittyi black & tan uros Mäntykartanon Friday "Pekko". Pekko on valloittanut meidät ja monen muunkin ihastuttavalla värityksellään ja rauhallisella luonteellaan (välillä kyllä löytyy toisenlaista luonnettakin kuten sopiikin.) Kasvattajalle Pekon päätyminen meille oli mieluisa yllätys, näyttelykehissä kun tavataan jatkossakin!

Perheemme uuden rotu tuttavuuden miettiminen alkoi syksyllä 2006. Marko halusi itselleen koiran, jonka kanssa voisi lenkkeillä ja touhuta. Koiran tulisi olla sopivan kokoinen, hyväluonteinen, oppivainen ja etenkin laumaan sopeutuva. Muutamien rotu tapaamisien jälkeen päädyimme Keeshondiin. Kasvattajaksi valitsimme kennel Henniinaksen Kotkasta. Varaus nartusta Jolkkosen Ninnille tehtiin lokakuussa -06. Kevään aikana kävimme kennel Cinereuksessa tutustumassa ja vaihtamassa ajatuksia tulevasta rodustamme. Kiitokset Helenalle ja Tapanille, jotka innostivat meitä lisää rotuvalintamme suhteen. Alkoi päivien laskeminen, milloin pääsisimme hakemaan pennun. Kesäkuussa kauan odotettu neiti sitten haettiin kotiin. Neidin valitsemisen pentueesta (5 narttua ja 2 urosta) olimme jättäneet kasvattajan harkintaan, koska olihan kyseessä meille tuntematon rotu, joten emme olisi varmaan osanneet valita "parasta." Nyt luotamme siihen, että Ninni osasi valita meille sen oikean. Odotamme innolla tulevia näyttelyitä ja uusien koira ihmisten tapaamisia! Mimmi onkin jo aloittanut koulutushommat yhdessä Markon kanssa. Marko on istunut koulunpenkillä ja aloittanut tapakasvatus ja touhutottiksen opiskelun. Nähtäväksi jää, syntyykö tulosta... Mimmi on sopeutunut todella hienosti tipsujen joukkoon, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Luonteeltaan Mimmi on oppivainen ja touhukas, aina pitäisi olla jotakin kiinnostavaa tekemistä, kuten kuoppien kaivamista, joka on Mimmin lempitouhua. Ihana karvaturri on valloittanut sydämemme!

9.9.2007 syntyi Finriikan kennelin 1. pentue! Kasvatustyöni on virallisesti alkanut. Tulevaisuus näyttäköön tieni, toivottavasti se on antoisa ja iloisia tapahtumia tulvillaan.
Tästä ensimmäisestä pentueesta Finriikan kennelin nimeä jatkamaan jäi kotiin ihastuttava Essi tyttö.

Vuonna 2008 tarjosimme joululahjaksi Terhille vaihtoehdot; järjestelmäkamera tai koiranpentu. Terhin harkinta-aika oli todella lyhyt, oma koira! Terhin koiraksi valitsimme Shandita's kennelistä nartun Hocus Pocus eli Hymy. Tytöt ovatkin nyt erottomattomat! Me Markon kanssa olimme toivoneet ja odottaneet Mimmille kaveria jo jonkin aikaa, ennenkuin toiveemme vihdoinkin toteutui. Haimme Moonan kotiin Waatan kennelistä Kuorevedeltä marraskuussa 2008. Meidän oma joululahja! Kasvattajalle olimme esittäneet toiveen pienemmästä ja rauhallisemmasta pennusta kuin mitä Mimmi oli, mutta huonolta näyttää ainakin rauhallisuuden suhteen; ADHD tapaus! Ellalle suunniteltu pentue vuodelle 2008 ei onnistunut, mutta yritämme uudelleen keväällä 2009. Mimmille olemme etsineet sopivaa urosta ja luulemme sellaisen myös löytyneen.

Vuosi 2009 käynnistyi Kajaanin Tamminäyttelyllä, jossa kirkkaimpana tähtenämme oli tällä kertaa Henniinas Heissulivei "Mimmi" ollen PN2 ja saaden 1. oikean sertinsä. Hienoa Mimmu. Kuumeisesti odottelimme vuoden 2008 parhaiden tiibetinspanieleiden tulosten julkaisemista. Tammikuun lopulla posti toikin sitten mieluisaa luettavaa. Kennelimme 1. pentueesta kotiin jäänyt pikkuisemme Finriikan Mishella "Essi" voitti vuoden pentu tittelin ja kolmannelle sijalle sijoittui Finriikan Moonlight "Rasmus" eli kasvattaja saattoi olla todella tyytyväinen. Kevät-kesä kului Moonan kanssa näyttelyitä kiertäessä. Kaikkiin näytelmiin en päässyt itse mukaan, mutta kennelpoikamme Marko kyyditsi tyttöä ja vieraita naisia - aina löytyi joku, joka handlasi Moonan voittoon, saldona 4 ROP pentu titteliä, 1 VSP ja tulihan sitä kesän aikana muutama sertikin hankittua. Heinäkuulla alkoivat Ellan odotetut juoksut ja pääsimme kosiomatkalle Ylistaroon! Siemenet itivät kaksi kuukautta ja maailmaan syntyi 2 komeaa urosta ja 4 suloista narttupentua. Mäntykartanon Erasmus "Samu" on ylpeä isä, joka ihastui myös minuun ja menee aivan sekaisin vieläkin kun näemme toisemme! Samaan aikaan astutimme myös toisen narttumme Finriikan Mishellan "Essin" omalla jääkarhullamme, Bellezza's Snowflakella "Otolla". Päivää aikaisemmin kuin Ellan lapset syntyivät, syntyi Essin ja Oton rakkauden tuloksena 2 kirjavaa tyttöä ja 2 soopeli urosta, sekä 1 aivan mahtava kirjava urospentu! Kaikki pennut löysivät itselleen huolehtivaiset kodit (väliltä Enontekiö-Espoo) ja yhteydenpito on jatkunut kiitettävästi. Kiitokset kaikille uusille tipsuperheille! Elokuulla Ella valioitui ja komeat korvahapsut omaava herra Bellezza's Ki-As-Ma "Sulo" pyörähti myös näytelmissä Iisalmessa, yllättäen positiivisesti meidät kaikki: serti, cacib ja VSP. Mahtava oli tunnetila päivän jälkeen! Myös Sulosta tuli kesän aikana ylpeä isä: jälkeläisiä syntyi Shirdain kenneliin 1+2 sekä Bellezza's kenneliin 1+3. Hyvä Sulo! Loppuvuosi huipentui osaltamme Helsingin Voittaja 2009 ja Pohjoismaiden Voittaja 2009 näyttelyyn. Kun matkaan lähtee nöyrin mielin niin tulokseen ei voi sanoa muuta kuin IHMEELLISTÄ JA IHANAA! Waatan Anemonesta "Moonasta" tuli JV-09 ja PMJV-09. Kiitokset Millille ja Ahdille tästä ihanasta karvapyllystä! Ja mikä parasta loppuvuodessa; Mimmille löytyi vihdoin ja viimein sopiva sulhanen ja aivan naapurista! Kiitokset Helena, Tapani ja Riitta ja tietysti tuleva sulhanen Lohamras Quincy "Harpo". Nyt odottelemme kevään juoksen alkamista ja Finriikan kennelin 1. kessupentueen syntymistä. Katsellaan mitä vuosi 2010 tuokaan tullessaan..

Toukokuulla 2010 syntyi kennelimme 1. kessupentue, 3 narttua + 1 uros. Kaikki pennut saivat nopeasti uudet kodit ja niin uusia kessuperheitä liittyi laumaamme. Vuoden aikana kasvattini keräsivät pari Rop-pentu titteliä, Vsp-pentu tittelin, ja mahtuipa joukkoon myös Rop-kasvattini. Finriikan 1. kasvattajaryhmä saatiin kokoon helteisiin Sawo-Showhun Kuopioon. Tuomari arvosteli ryhmäni toiseksi KP:n kera. Moona jatkoi sertien keräämistä, mutta valioon vaadittava serti jäi odottamaan vielä itseään. Vuoden aikana syntyi myös 4. kasvattamani tipsupentue, yhdistelmästä Shandita's Hocus Pocus ja Vanessa Riwaldo."Neiti Kesäheinästä" tuli äiti 4 urokselle ja 1 nartulle. Ainokainen tyttö jäikin sitten omaan laumaan kun hän muutti Kuopioon äitinsä luokse Terhin hyvään hoitoon. Loppuvuoteen mahtui vielä Bellezza's Pa-Ellan eli Ellan astuttaminen naapurin upealla veteraaniuroksella Vanessan Prestonilla eli Ronilla. Pentujen odotetaan syntyvän loppiaisen tienoilla. Vuotta 2011 odotamme Moonan vuotena...

Vuosi 2011 olikin sitten Moonan. Ensin Suomen muotovalioksi ja sen jälkeen neljän pennun äidiksi. Vuoden aikana meille syntyi kaksi uutta tipsupentuetta ja laumaamme liittyi kolmas keeshondimme Ikurin X-mas Party "Mila". "Yllytyshulluille" kun on helppoa puhua koiran ottamisesta, vaikka itse emme olleet edes miettineet moista. Kiitos Katan ja Pian! Kasvatistani Finriikan Evelynistä "Linistä" tuli kennelini 1. muotovalio. Syksyn pääerikoisnäyttely Kuopiossa jäi mieleemme ikimuistoisena. Näyttelyn kauneimmaksi valittiin kasvattini Finriikan Pra-Ella "Selma". Vuoden päätöstapahtumassa Helsingissä joulukuussa Mila sai ensimmäisen tittelinsä HeJW-11. Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2012.

Vuoteen 2012 mahtui neljä uutta tipsupentuetta ja yksi kessupentue. Pentueista jäi "kotiin" = Riikalle Olivian ja Pepen tyttö Finriikan Floreana "Oona". Samaisesta pentueesta lähti maailmamme ensimmäinen vientimme Finriikan Fortuno "Igor" Pietariin. Finriikan Macqyveristä "Lokista" tuli 2. muotovaliomme. Paljon uusia ystäviä liittyi "laumaamme" tänäkin vuonna. Toivon, että kasvattieni omistajat ottaisivat meihin yhteyttä silloin tällöin. Laumamme viimeinen hankinta tällä erää muutti meille Kajaanista, Vanamon kennelistä. Tästä ihanasta kaunottaresta kun ei voinut kieltäytyä! Bellezza's Kohinoorin ja kasvattini Finriikan Roberton ainokainen tyttö Vanamon Syypää Sun Hymyyn "Lumia" viihdyttää meitä ja toivottavasti myös suurta yleisöä tulevaisuudessa. Vuonna 2013 olemme siinä asiassa viisaampia, joten ei muuta kuin innolla sitä päin! Ja lopuksi todettakoon, että Terhinkin koiramäärä kasvoi vielä ennen vuoden vaihdetta yhdellä kirjavalla tyttösellä, joka on kasvattiemme "omaa tuontatoa" eli Finriikan Rebeccan ja Santerin tyttö Finriikan Thronia "Vivi". Kyllä meillä nyt koiria riittää. Toivottavasti vierailemme ensi vuonna näyttelyissä enemmän kuin parin viimeisen vuoden aikana olemme tehneet. Tavoitteissa mm. 1 kessukasvattini Suomen muotovalioksi. Peukut pystyyn Vinskille ja Topille!

Vuonna 2013 syntyi kaksi tiibetinspanielipentuetta ja kaksi keeshondpentuetta. Kotiin jäi keeshondnarttu Finriikan Got To Be Hot "Lilli".

Vuonna 2014 syntyi kolme tiibetinspanielipentuetta, joista sijoitukseen meni tytöt Finriikan Xessica Mikkeliin, Finriikan Liz-Ella Nilsiään ja Finriikan Nehallenia Ahkionlahteen. Suureksi suruksi Bellezza's Snowflake "Otto" ja Bellezza's Mosquito "Voitto" siirtyivät koirien taivaaseen.

Vuonna 2015 syntyi kolme tiibetinspanielipentuetta ja kaksi keeshondpentuetta. Tiibetinspanieleista Terhille jäi Finriikan Valeria "Lulu" ja sijoitukseen kessuista jäi Finriikan Oh She Glows. Laumaamme liittyi myös tiibetinspanieliuros Bellezza's Goodwin "Onni". Keväällä vanhin koiristamme, melkein 16 vuoden ikään päässyt Bellezza's Ama-Kang "Ama" menehtyi. Loppuvuodesta jouduimme hyvästelemään myös Bellezza's Fin-Anssin, "Toivon".

web design © 2014 kentauri.net| kuvat © Finriikan Kennel